Tietoisuudesta

[Filopoimen]

Muistan kuinka äidinkielen opettajani sanoi lukiossa, että ilman kieltä ja sanoja ei voi olla tietoisuutta itsestä. Tätä en voinut millään ymmärtää ja käsittää. Minusta tuntui oudolta, että esim eläimet eivät olisi tiedostavia olentoja. Olisiko ollut noin vuosi sitten, kun vihdoin tajusin mistä on kysymys.

Lukioikäisenä minulla meni käsitteet tietoisuus ja tietoisuus itsestä sekaisin. Nyt ymmärrän, että tietoisuus itsestä tarvitsee sanoja ja kieltä, koska "itse" on itsessään abstrakti käsite, sana. Abstrakti ajattelu tapahtuu sanojen, logiikan ja muistin työkaluilla. Se on tavallaan hyvin koneellinen prosessi. Uskoisin, että kaikilla sosiaalisilla eläimillä on evoluution tuloksena tietoisuus itsestä, jonkin alkeellisen kielen (ääntelyt, kehonkieli, muistikuvat) ja muistin kautta. Tällöin eläin pystyy mieltämään itsensä suhteessa muihin lauman jäseniin. Ajatukset ja mielikuvat ovat siis työkaluja.

Tästä seuraakin se oivallus, että mikä on se tietoisuus, joka tiedostaa/kokee/elää nämä ajatukset? Eli tietoisuus on vapaa minän käsitteestä (sidottu abstraktiin ajatteluun) ja ajan käsitteestä (sidottu muistiin).
Yhtälailla tietoisuuden läpi kulkevat myös tunteet ja aistimukset. Jokainen on kokenut hetkiä, jolloin tietoisuus itsestä on hävinnyt hetkeksi. Nämä ovat voineet olla esimerkiksi voimakkaita tunnetiloja (suuttumus, orgasmi, pelko), unitila, tai meditaatio-/transsimainen uppoutuminen johonkin hetkeen. Toisin sanoen voidaan sanoa, että sillä hetkellä saa maistaa olotilaa, jota suurin osa eläimistä elää läpi. Minän käsite ja abstrakti ajattelu ei vilahda joko ollenkaan tai hyvin vähän eläinten tajunnan läpi. Mutta, joka tapauksessa eläimet ovat samalla tavalla tietoisia ja kokemaan kykyneviä kuin ihmiset. Kyky ajatella syvällisesti abstraktein käsittein on sivuseikka.

Siinäpä argumentteja lisää eläinoikeusliikkeelle.

[Filopoimen]

Onnistuin löytämään loistavan videon egosta:

[Filopoimen]

Hmm... hyvä kysymys tuo. Luulen, että ei ole helppo sanoa, kuka on onnellisin, mutta se voidaan kai sanoa, että eläimet ovat enemmän tunteidensa armoilla. Ajattelun avulla, voi pyrkiä muuttamaan olosuhteita.. ja ehkäpä jopa tavoitella tunteisiin ja ajatteluun samaistumisen katkaisemista (Anthony de Mello) Hyvä kirjoitus aiheesta: http://www.demello.org/article3.html


Useimmiten, kyllä tuntuu, että suurin murheen lähde eivät ole sinänsä viattomat tunteet vaan jokin päähänpinttymä. Virheelliset ajattelumallit.

[twix816]

Voitaisiinko siis ajatella että eläimet saattaisivat olla jopa onnellisempia kuin ihmiset, koska niillä ei ole abstraktia ajattelukykyä? Tulee mieleen esimerkkinä ns. flow-tila, jossa ihminen kokee suurta onnistumista ja vapautuu tietoisuudestaan hetkeksi (täydellinen urheilusuoritus) tai jopa pidemmäksikin ajaksi. Jos ihminen olisi jatkuvasti vapaa vain "elämään" eikä ajattelemaan, voisiko ihminen kokea "olevansa onnellinen" vai onko juuri abstrakti ajattelu avain onnen satunnaiseen tuntemukseen? Onko onnellisuus enemmän asennoitumista vai hyvien olosuhteiden huomioimista?